Olen kolmeakymmentä uhkaavasti lähestyvä koiraharrastaja Turusta. Tarinani on se hyvin perinteinen, ensin hevosia ja sitten koiria.

Koiria meillä on ollut aina. Kun vielä asuin kotona, tutustuin rotuihin pitkäkarvainen collie ja labradorin noutaja. Ensimmäinen oma koirani oli saksanpaimenkoira Aada ja tästä ajasta lasken koiraharrastukseni virallisesti alkaneen. Aadan kanssa aloitimme harrastusuran lupaavasti ja keskityimme lähinnä pelto- ja metsäjäljen ihmeelliseen maailmaan. Sen lisäksi pääsin tutustumaan myös niin saksanpaimenkoirien kuin myös niitä harrastavien ihmisten maailmaan, oppeihin ja tapoihin. "Vanhassa kansassa" on paljon hyvää ja vaikka monta asiaa olen koulutuksessani rodunvaihdon jälkeen muuttanut, edelleen olen sitä mieltä että jokaisen nykyharrastajan pitäisi vierailla edes kerran uransa aikana tuolla toisessa maailmassa.

Aadan ura jäi valitettavan lyhyeksi, sillä se sairastui nuorena. Aadalle kaveriksi ja itselle uudeksi harrastuskumppaniksi hankittiin bordercollie Onni. Onnin kanssa päästiin hyvin alkuun pk puolella ja samalla syttyi myös innostus tokoon -se kun voi oikeasti olla hauskaa kun on hyvä koira ja hyvä treeniporukka! Onni osottautui todelliseksi lapsitähdeksi. Vaikka sen tittelirivi on melkoinen, on sen rivin eteen tehty myös töitä. Onni on opettanut enemmän kuin moni koira yhteensä mutta se työ on myös palkittu. Kun kerran jonkun asian sai sille opetettua, sen jälkeen kaikki oli helppoa.  Sen lisäksi että Onni itsessään on opettanut paljon koiran kouluttamisesta, olen ikuisesti kiitollinen kaikille treenikavereille. Jos tekemällä oppii niin oppii myös näkemällä, kokeilemalla ja kokeilemalla uudelleen. On rikkaus omistaa erilaisia persoonia ystävinä, kuin myös osallistua heidän erilaisten koirien kouluttamiseen. Yhtä ainoaa oikeaa tapaa koiran koulutukseen ei ole eikä tule ja vaikka perustaisi oppinsa mihin tahansa ideologiaan, tarvitaan myös valtavasti mielikuvitusta ja ripaus huumoria. En usko että kukaan harrastaa vapaa-ajallaan lajia, josta ei pidä tai josta tulee kerta toisensa jälkeen paha mieli. Koiraa ei saa unohtaa, sen lisäksi että se on rakas perheen jäsen, se ei saa valita itse mistä lajista sen ohjaaja pitää.

Tällä hetkellä omistan kolme täysin erilaista bordercollieta, joihin kaikkiin on pitänyt soveltaa eri oppeja. Lisäksi olen saanut käyttää enemmän kuin paljon mielikuvitusta ja huumoria vanhan belgirouvan kanssa, jonka sain kuin sainkin tottelemaan muuallakin kuin agilityssä. Omien koirien lisäksi olen päässyt kouluttamaan ja kilpailemaan useilla lainakoirilla, opettavaista sekin. Sen lisäksi että koulutan omia koiria lajeissa toko, agi, haku, jälki ja vepe, kouluttaudun myös itse omien esikuvieni opeissa säännöllisesti. Sen lisäksi että toimin rekisteröidyllä toiminimellä, olen myös kennelliiton tokon- ja agilityn koulutusohjaaja. Omilla koirillani kilpailen aktiivisesti niissä lajeissa, joita koulutan. Lopuun voin vielä itseäni lainatakseni todeta että jääkiekkoilija ei ole jääkiekkoilija ilman mailaa tai kiekkoa eikä maaleja tehdä ilman maalia. Kukin soveltakoot tätä mottoa parhaaksi katsomallaan tavalla koiraurheiluun.